2017/03/24

KonMari mullisti elämäni

Olen koko ikäni säästänyt kaiken mahdollisen vanhoista, jo musteensa menettäneistä, kuiteista aina rikkinäisiin henkareihin. Aloinkin kutsumaan itseäni leikkisästi hamsteriksi, koska hamstrasin niin paljon tavaraa. Muistan ottaneeni itselleni kaiken mitä ilmaiseksi vain jaettiin (sekä kaiken muun sen lisäksi, koska rahaa on aina kiva käyttää). Ajattelin, että mitä enemmän tavaraa, sen parempi. Tavaroiden laadulla ei ollut mitään merkitystä.

Samat pahvilaatikot ja niiden sisältämät, tärkeät sekä ei niin tärkeät, tavarat kulkivat aina mukanani muutosta toiseen. En koskaan pysähtynyt ajattelemaan tavaran paljoutta, ennen kuin muutin asumaan yksin. Siinä kohtaa ihminen todella tajuaa, että tässä nyt ollaan muuttamassa ihan yksin. Ei kenenkään muun kanssa (paitsi niiden tavaroiden tietysti, joita sinulla, Mirella, on ihan liikaa!). Nämä kaikki tavarat tässä, ja tuossa toisessa, pakettiautossa ovat sinun. Vain ja ainoastaan sinun, ei kenenkään muun.

Tästä kahden pakettiautollisen muutosta huolimatta, en koskaan jaksanut tehdä tavaramäärän vähentämiseksi elettäkään. Säilytin edelleen vanhat kuitit ja ne rikkinäiset henkarit (Oikeasti! Miksi?!). Survoin kaiken krääsän kaappien syövereihin, koska lausahdus "poissa silmistä, poissa mielestä", piti hyvin paikkansa ainakin siinä elämäntilanteessa. En muista missään vaiheessa ajatelleeni, että voisin tehdä asuntooni suurraivauksen ja luopua tavaroista. Mielessäni pyöri aina vain varasto, jossa minulla on lähinnä paljon tavaroita lapsuudestani sekä jo minulle pieniä, tai muuten vain epäsopivia, vaatteita. Nyt kun ajattelen näitä tavaroita varastossani, en koe niiden olevan krääsää. Vaan asioita menneestä elämästäni, jotka ovat oman elämänsä välivaiheessa, siirtymässä joko ajasta ikuisuuteen tai jonkun toisen iloksi tulevaisuudessa. Enää olisi aika käydä ne tavarat läpi. Varastoprojektista voin kertoa lisää myöhemmin.



Asuttuani reilun vuoden omillani törmäsin netissä sattumalta kirjaan nimeltä KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika.  Aluksi en kiinnittänyt kirjaan varsinaisesti huomiota. Se vain pisti silmääni päivittäisen Facebookin selailuni lomassa, jossain lukuisista keskusteluista. Tästä välinpitämättömästä selailusta hieman myöhemmin, törmäsin kyseiseen kirjaan uudestaan Facebookin kirpputorilla. Joku myi kirjaa todella edullisesti ja päätin ostaa sen, koska juuri silloin muistin keskustelut kyseisestä kirjasta. Kirjaa ja sen metodia oltiin ylistetty ympäri nettiä, joten päätin lukea sen mielenkiinnosta. Olin kuitenkin hiukan skeptinen sen toimivuudesta, koska olinhan juuri tituleerannut itseäni hamsteriksi.

Kirja kuitenkin mullisti elämäni täysin. Luin kirjan aivan ennätysajassa loppuun, koska se oli niin mielenkiintoinen ja hyvin tehty. Kirjan lukeminen todella avasi silmiäni. Ei vain näkemään tavaran paljoutta, vaan myös tunnistamaan oman elämäni realiteetit eli toisin sanoen mahdolliset ilon ja surun aiheet. Se sai ajattelemaan omaa toimintaani erilaisissa elämäntilanteissa, sitä mitä todella haluan ja mitä iloa tuottavia asioita minulta mahdollisesti puuttuu elämästä. Kirja sai myös ajattelemaan syvällisesti itse tavaramäärää ja sitä mistä nämä kaikki toimintatavat mahdollisesti johtuvat. Voin kertoa tästä ja maritusprojektistani lisää myöhemmin.

Metodit "jos et ole käyttänyt sitä vuoteen, heitä se pois", eivät tuntuneet kovin luontevilta minulle. Ajatus siitä, että minun täytyisi todella odottaa vuosi nähdäkseni käytänkö jotain tavaraa vai en, on todella raskasta. On totta, että osan tavaroista voi heittää pois siltä istumalta, mutta ei läheskään kaikkea. Tällainen metodi olisi jatkuva eikä sen aikana tulisi sen kummemmin pohdittua asioiden syvällisempää merkitystä. KonMari-metodissa tämä taas oli mahdollista ja siksi koin sen mullistaneen elämäni.

Jos olet kiinnostunut lukemaan kyseisen kirjan, niin lue alla oleva teksti pohjustukseksi:
Kirjan on kirjoittanut japanilainen Marie Kondo, joka on perehtynyt tavaroiden järjestämiseen jo 15-vuotiaasta lähtien. KonMari-metodin ideana on siis säilyttää kaikki iloa tuottavat tavarat ja luopua kaikesta, jotka eivät jostain syystä enää tuota itselle iloa. Karsinta tehdään mahdollisimman nopealla aikataululla, jotta saadaan aikaan pysyvä muutos.

4 comments

  1. Mä kävin perjantaina parin ystäväni kanssa "Apua, hukun tavaraan" -luennolla, koska teatteriesitys peruuntui :D Kivasti meni perjantai-ilta ja puri kyllä aikamoinen järjestelykärpänen, täytynee tällä viikolla alkaa käymään omia kaappeja läpi :)

    Sulla on muuten ihan huikea blogi, jään seurailemaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vähänkö huikeeta! Oletko jo lukenut KonMarin? :)

      Kiitos paljon & huippua, kun jäät seurailemaan!

      Delete
    2. En ole lukenut, oon kuullut siitä jonkinasteisia kauhutarinoita ja ajattelen aina, ettei tollaiset äärikärkjistetyt metodit toimi omassa arjessa. Kuitenkin tämän tekstin luettua tuli sellainen fiilis, että kyllähän tuon voisi käydä kirjastosta hakemassa, jos tulee sellainen väli, että ehtii lukemaan :) Luku-urakkaa on kyllä muutakin, että jonon jatkeeksi menee.

      Delete
    3. Suosittelen kyllä lukemaan! Tätä metodia on helppo muokata mieleisekseen ja itselle sopivaksi. Kirja on myös tosi helppolukuinen ja sen lukemiseen menee vain muutama tunti ;) Ajankohta tosin kannattaa tosiaan valita niin, että aikaa myös kirjan tuomille ajatuksille löytyy. Muuten siitä ei välttämättä ole hyötyä :D

      Delete