2017/11/12

Terveellistä pyykkiä omasta tuvasta: kuinka tehdä itse pyykinpesuaineet?

Long time no see. Viime postauksesta onkin jo vierähtänyt aikaa. Valehtelematta miltei se puoli vuotta. En kuitenkaan ala tässä postauksessa sen kummemmin avaamaan syitä tuolle blogitauolle. Saatte kuulla siitä ehkä myöhemmin lisää. Haluan aloittaa tämän postailun hieman kevyemmin kuin kertomalla kuinka rankkaa elämä on eikä jaksa blogata, kun on niin hirveän raskasta ja maailman aika loppuu kesken. Jäkä jäkä jää. Lupaan kuitenkin, että sitäkin on tulossa, ainakin pienessä mittakaavassa.

Nyt kuitenkin siihen postauksen pääpointtiin! Muutaman viime kuukauden aikana olen törmännyt netissä lukuisiin keskusteluketjuihin pyykkietikasta ja sen valmistuksesta. Kyseessä on huuhteluaineen sijasta käytettävä etikka-vesi-seos, johon on lisätty tippoja eteerisiä öljyjä. Alkuun ajattelin sen olevan jotain aivan turhaa hömpötystä, koska enhän minä edes käytä huuhteluainetta. Voisiko pyykeistä saada muka kotitekoisesti puhtaan raikkaita, ympäristöä säästäen ja vieläpä halvalla? Ottaessani lisää selvää pyykkietikan uskomattomilta kuulostavista hyödyistä sekä ekologisuudesta, saivat ne pikkuruisen mielenkiintopääni nousemaan.

Pyykkietikan kerrotaan nimittäin:

- Soveltuvan kaikille materiaaleille
- Poistavan vaikeat hajut kuten esimerkiksi savun, hien, rasvan tai homeen hajut
- Poistavan pyykistä pesuainejäämät ja näin ollen pidentäen vaatteiden käyttöikää

- Vähentävän vaatteiden sähköisyyttä
- Ettei se jätä jälkiä pyykkiin ja etikan tuoksu poistuu kokonaan pyykin kuivuessa - jäljelle jää raikas tuoksu (ja valitsemasi eteerisen öljyn tuoksu)
- Raikastavan myös pyykkikoneen ja poistaa sen tunkkaisen hajun
- Olevan ekologinen eikä se sisällä allergisoivia tai herkkyyttä aiheuttavia ainesosia

- Ennen kaikkea: helppo ja halpa!

Nuo hyödyt suhteessa käytettäviin ainesosiin kuulostivat liian hyvältä ollakseen totta, mutta voin kertoa: ne todellakin ovat totta!

Näiden hyötyjen vuoksi en kuitenkaan heti ryhtynyt tuumasta toimeen ja alkanut väkertämään pyykkietikkaa. Kuulosti jopa vähän hullulta käyttää yksistään pyykkietikkaa, sen ekologisine hyötyineen. Itse pyykinpesuainehan pysyisi kuitenkin edelleen samana, kalliina ja muka orgaanisena. Se tavallaan kumoaisi pyykkietikan hyödyt. Päätin siis googlettaa voisiko pyykinpesuainettakin tehdä itse ja voi kyllä! Sain muutamia hakutuloksia nestemäisestä pyykinpesuaineesta ja päätin ottaa härkää sarvista. Halusin kokeilla tehdä itse pyykinpesuainetta sekä pyykkietikkaa.



Alkuun olin ehkä hieman skeptinen, koska en ollut koskaan aiemmin edes ajatellut, että voisin tehdä itse pyykinpesuaineeni ja näin ollen tietää mitä ne sisältävät. Oletin, että ensimmäinen kokeiluni olisi täysi floppi. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut. Onnistuin mielestäni todella hyvin. Siitä kertoo myös pyykkien muuttunut tuntuma. Aiemmin pyykit tuntuivat pesun jälkeen todella raskailta ja tunkkaisilta, joskus ne jopa haisivat pahalta (vaikka vastahan pesin ne!!!), mutta nyt se on historiaa! Kotitekoisen pyykinpesuaineen ja pyykkietikan käyttö todellakin poisti pyykistä (sekä koneesta) tunkkaisen hajun ja raikasti pyykkiä. Pyykki ei haissut lainkaan etikalta, vaan pyykkeihin jäi mieto appelsiinin tuoksu (ensimmäisessä kokeilussa käytin appelsiinin tuoksua). Pesuainejäämät olivat tiessään ja pyykeistä tuli ihanan pehmeitä ja keveitä. Joko sinäkin siis haluat kuulla ohjeet näihin ihmeaineisiin? No tässä ne tulevat:

Tee se itse: pyykkietikka


Pyykkietikan valmistukseen tarvitset:
1 dl vettä
4 dl etikkaa
20-30 tippaa eteeristä öljyä
Lasipullon

Sekoita ensin vesi ja etikka lasipullossa. Pullo voi olla myös muovinen, mutta seos säilyy paremmin lasisessa. Lisää sitten haluamasi määrä eteeristä öljyä (omani ostin Kärkkäiseltä) ja sekoita. Itse lisäsin noin 30 tippaa ja siitä jäi pyykkeihin sopivan mieto tuoksu. Mielestäni tuoksu olisi saanut olla voimakkaampikin.

Pyykkietikan käyttö:
Pyykkikoneellinen: vain loraus riittää (tai korkillinen, riippuen millaiseen pulloon seoksen teet)
Lauteet & kaakelit: 0,5 dl pyykkietikkaa ja 5 l vettä.
Yleispuhdistusaine: 0,5 dl pyykkietikkaa suihkepulloon ja loput vettä.

Muista sekoittaa pyykkietikkaa ennen käyttöä!



Jos haluat olla superekologinen ja käyttää orgaanista sekä 100 % biohajoavaa pyykinpesuainetta, niin tee vielä kylkeen oma pyykinpesuaineesi alla olevilla ohjeilla.

Tee se itse: pyykinpesuaine


Pyykinpesuaineen valmistukseen tarvitset:
50 g luonnonsaippuaa (esim. Marseille)
1 dl ruokasoodaa
0,75 l vettä
Raastimen
Lasipullon

Raasta noin 50 grammaa luonnonsaippuaa ja laita raastettu saippua pulloon, lisää joukkoon noin 1 desilitra ruokasoodaa. Kiehauta noin 0,75 litraa vettä ja lisää se hiljalleen saippua-sooda-seokseen. Ole varovainen kuuman veden kanssa! Seos saattaa kuohua ja se kuuluu asiaan. Sekoita seosta hitaasti silloin tällöin, kunnes ainekset ovat sekoittuneet toisiinsa. Anna jäähtyä. Voit lisätä halutessasi eteeristä öljyä, mutta itse jätin tämän vaiheen tekemättä, koska valmistamani pyykkietikka sisältää tuoksua. Enkä halua tuoksujen sekoittuvan.

Muista sekoittaa pyykinpesuainetta reippaasti ennen käyttöä! Seoksen koostumus voi vaihdella, mutta se kuuluu asiaan.

Pyykinpesuainetta annostellaan saman verran kuin annostelisit kaupasta ostettua nestemäistä pyykinpesuainetta. Itse annostelen pyykinpesuainetta 75-100 ml pesupalloon per koneellinen.



Kannattaa pitää mielessä, että kaupassa myytävät pesuaineet sisältävät paljon myrkyllisiä aineita, jotka imeytyvät vaatteisiin niitä käyttäessä. Ne eivät suoraan ole vahingollisia iholle, mutta vähitellen kemikaalit aiheuttavat ärsytystä ja sairauksia, joiden aiheuttajan et arvaisi olevan pyykinpesuaineesi. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla kotitekoisia pyykinpesuaineita. Nimittäin, kun käytät kotitekoisia pyykinpesuaineita, et huolehdi ainoastaan planeetastamme, vaan huolehdit myös suoraan omasta terveydestäsi.

Read more ➤

2017/05/20

Kun kotini ei ollutkaan minun



KonMarin jälkeen elelin onnellisena elämääni, jatkuvasti myhäillen tyytyväisenä. Kotini oli kauniimpi kuin koskaan, enkä voinut olla tyytyväisempi. Tai niin minä ainakin luulin. Luulin olevani tyytyväinen saavutukseeni, mutta silti jokin möykky edelleen painoi hartioillani, enkä itse osannut arvata syyllistä. Onneksi eräänä päivänä selatessani taas kerran Facebookin ihmeellistä maailmaa, tulin löytäneeksi syyllisen möykkyyni. Syyllinen jäi kiinni itseteossa, kun scrollasin ketjua alaspäin, jossa oli kuvia upeista olohuoneista. Jokainen kuva oli kerännyt lukuisia tykkäyksiä, totta kai. Olivathan ne täydellisyyttä hipovia. Sitten oli kuva minun olohuoneestani. 0 tykkäystä. Mietin jatkuvasti miksi kuvani ei kerännyt tykkäyksiä. Kunnes tajusin.

Olohuoneeni ennen muutosta.


Tajusin, että olohuoneeni on värien viidakko. Villin illan päätteeksi katuojaan lentänyt yksisarvisen sateenkaarioksennus. Kaikki olivat eri paria, jokainen väri riiteli keskenään. Vaikka olin aina kuvitellut olevani tyytyväinen kotiini ja olohuoneeseeni, se ei ollut totta. Olohuoneellani ei ollut mitään tekemistä harmonian kanssa. Tuntui, kuin jokainen huonekalu ja tekstiili huutaisi apua. "Ottakaa minut pois täältä! Tukehdun! En voi elää näin." Valtaosa huonekaluista ja muista tekstiileistä oli saatu tutuilta. Miltei yksikään tavara ei ollut oikeasti ja alkuperäisesti minun. Niitä ei oltu valittu omalla rakkaudellani, ne vain olivat. Lojuivat lattialla, vailla minkäänlaista ryhtiä tai todellista iloa. Miten kodissa voisi vallita rakkaus, jos en rakasta edes siellä olevia huonekaluja? Olin pettynyt itseeni. Minua itketti ja hävetti. Luulin todella, että näin sisustettu koti oli juuri minua. Tuntui kuin pala minusta olisi viety pois. Ryövätty ja heitetty nurkkaan. Ikään kuin minua ei enää olisi, vaan tilalla olisi joku muu. Ettei se joku olisi minä ollenkaan. Se ei kuitenkaan ollut niin, ei alkuunkaan. Todellisuudessa se oikea minä oli piilossa toistensa kanssa riitelevien värien alla. Olohuoneeni oli niin tukahduttava, että en saanut happea. Oma minäni ei päässyt hengittämään. Vasta nyt voisin puhjeta kukkaan ja näyttää todella millaisessa rakkauden täyteisessä kodissa minä tahdon asua. Se ei nimittäin ollutkaan sellainen kuin olin aina kuvitellut.



Laitoin hihat heilumaan. Päätin uudistaa olohuoneeni täydellisesti. Halusin, että kotini miellyttäisi ainakin hetken omaa silmää. Oivalluksestani innostuneena ryhdyinkin siis etsimään inspiraatiokuvia uuteen olohuoneeseeni. Sellaisia kuvia oli yllättävän vaikea löytää. Ehkä sisustusmakuni oli sen verran omalaatuinen, ettei yhtä tiettyä kuvaa kyennyt löytämään sen toteamiseen. Se oli kuitenkin hyvä merkki. En ainakaan kopioisi taas jotain mallia, jonka olettaisin olevan omani. Nyt sisustus tulisi täysin juuri minun sydämestäni, ei kenenkään muun (paitsi ehkä vähän miehenikin sydämestä). Päätin kuitenkin hankkia vain hillitysti uutta tavaraa. Etsiä ajattomia tekstiilejä, joita voisi käyttää vuodenajasta toiseen ja joita pystyisi piristämään esimerkiksi värikkäillä sisustustyynyillä. Poimin sieltä täältä pieniä paloja täydelliseen olohuoneeseeni. Näistä pienistä paloista sain koottua minua miellyttävän kokonaisuuden ja tässä kodissa en voisi olla onnellisempi! Ja tällä kertaa ihan oikeasti.

Olohuoneeni muutoksen jälkeen.


Uudessa olohuoneessani pääväreinä toimii turkoosi/sininen sekä keltainen. Ne ovat värien kestosuosikkejani. Huonekalujen siirtäminen toi jo itsessään tietynlaisia pirskahduksen väreitä. Joten en joutunut aivan valtavasti ostamaan uusia asioita olohuoneeseeni. Pienillä ostoksilla sain aikaan valtavan muutoksen. Vain verhot, matto, lampunvarjostin ja viltti vaihtuivat uusiin. Valkoiset, valoa läpäisevät verhot löysin kirpputorilta muutamalla eurolla. Matto löytyi hyvällä alennuksella Askosta. Lampunvarjostimen ostin Clas Ohlsonilta ja viltin Jyskistä. Tv-taso olisi tarkoitus dc-fixata jossain vaiheessa muuhun sisustukseen sopivaksi, koska se itsessään lämmittää mieltä ja onhan se jo iältäänkin arvokas. Katsotaan kuitenkin tapahtuuko fixaus tässä kodissa vai vasta uudessa.

Kirkuvan punainen led-valo siellä, hei!


Ihanan olohuoneen valmistuessa minua alkoi hieman ärsyttää ja samalla huvittaa eräs pieni seikka. Tässä vaiheessa miehenikin jo mietti pitäisikö itkeä vai nauraa minun sisäiselle perfektionistille. Häiritsevä seikka oli nimittäin jatkojohdon kirkuvan punainen led-valo, joka ei enää "mätsännyt" muuhun sisustukseen. Koin valtavaa ärsytystä tästä valosta, koska se pisti kirjaimellisesti silmiini (ja samaan aikaan mietin itsekin pitäisikö olla huolissaan, vääntääkö itkua vai naurua). Saisikohan jostain jatkojohtoja muun värisillä ledeillä...? Haha! No ei kai sentään. En kai minä mene niin pitkälle sisustamisessa (ainakaan vielä, hehe). Täytyy varmaan totutella tuohon kirkuvaan lediin. Sehän kuuluu asiaan, eikö niin?

Pahoittelut pienestä tauosta postauksien välissä. Työt vievät valtavasti aikaa ja energiaa. Aurinkoista kevättä kaikille! 
Read more ➤

2017/05/04

Lopeta valitus ja aloita maritus

Kaikenkattava maritus saa miettimään elämää laajemmin, ei pelkästään materiana. Herää kysymyksiä onnellisuudesta ja henkisestä hyvinvoinnista. Onko elämässäni jotain mikä tuottaa minulle mielipahaa? Jotain, josta en saa enää iloa irti samalla tapaa kuin ennen tai en sen sijaan ole koskaan saanutkaan? Tällaiset kysymykset ovat erittäin tärkeitä maritusprojektissa sekä elämässä ylipäätään. Onni ei yleensä tule ainoastaan tavaraa karsimalla. Sen eteen on tehtävä enemmän töitä. On tärkeää antaa ajatuksille tilaa reippaasti enemmän kuin vain miettimällä viikkaako paidan kaappiin ja lentääkö tuo sukka roskiin? Pelkkä tavaran siirtely kaapista lattialle ja lattialta takaisin kaappiin, tai roskiin, ei tuota haluttua lopputulosta henkisen hyvinvoinnin puolella. Sellaista ihmettä on turha odotella tapahtuvaksi. Tavaroiden karsiminen "hauki on kala" -tyylillä on silkkaa ajanhukkaa.



Henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi on oman edun kannalta otollista aloittaa itsestä. Marituksessa on oleellista, että itsellä on hyvä olla. Täytyy siis pitää mielessä, että loppupeleissä hyvä olo lähtee itsestä: omista ajatuksista, käyttäytymisestä, suhtautumisesta erilaisiin asioihin ja tavasta olla. Merkityksellistä on osata mennä itseensä ja tarkastella omia toimintamallejaan. On arvokasta sisäistää itselle ominaiset piirteet, arvot sekä mallit ja tarvittaessa hioa niitä. Näiden pohjalta on helpompi lähteä rakentamaan itselle suotuisaa ympäristöä elää ja olla.

Kaikkea maritettavaa ei kuitenkaan itse monesti tule ajatelleeksi, elleivät surkeat tilanteet ole päivittäin läsnä ja mielipahaa ankeasta asiasta huomaa selvästi. Jokaista asiaa ei tule miettimällä mietittyä, jos ne eivät omassa elämässä ole tulleet ajankohtaisiksi. Joskus tällaiset takaraivoon hautomaan jääneet asiat piikittelevät edelleen niskaa. Niistä on saattanut jollain tasolla jo päästää irti, mutta ei kokonaan ja siksi ne edelleen jaksavat kummitella mielen sopukoissa. Erilaiset listaukset henkisen hyvinvoinnin marituksesta voivat usein auttaa tällaisissa ikävissä mielen piikeissä. Siksi minäkin olen koonnut listan erilaisista nonobjektiivista asioista, joita on hyvä miettiä omassa elämässään. Mielipahaa tuottavat voi tarvittaessa poistaa sekä iloa tuottavat säilyttää.

IHMISSUHTEET


Listan ykkösenä on ehdottomasti ihmissuhteet. Muut ihmiset ovat usein yllättävän lähellä omaa henkistä hyvinvointia, tahtoipa sitten niin tai ei. Vuorovaikutustilanteita tulee päivittäin ja niistä täytyy selviytyä. Niitä ei pysty itse kauheasti välttämään, ellei ryhdy erakoksi. Pysyviin ihmissuhteisiin sen sijaan pystyy vaikuttamaan ja hyvä niin. Parhaimmissa tapauksissa ihmissuhteet ovat kallisarvoisia ja niistä on syytä pitää kiinni kynsin, hampain. Valitettavan usein elämässä esiintyy kuitenkin harmia ja mielipahaa tuottavia ihmissuhteita. Suhde on saattanut alun alkaenkin lähteä vierimään väärille raiteille tai ihmiset suhteessa ovat ajanmyötä, syystä tai toisesta, ajatuneet erilleen. Tällaisista suhteista on osattava päästää ajoissa irti, jotta jatkuvalta mielipahalta ja vakavilta riidoilta vältyttäisiin. On osattava antaa ja pyytää anteeksi sekä päästää irti vuosia jatkuneesta kaunasta. Normaaliin elämän rytmiin kuuluu suhteiden vaihtuvuus. Ei niin tärkeät ja asiansa hoitaneet suhteet painuvat unholaan ja avaavat ovia uusille, uuteen elämäntilanteeseen sopiville suhteille. On suhteen jokaisen osapuolen etu osata päästää irti ja iloita ihmisistä, jotka oikeasti tuottavat iloa. On täysin järjen vastaista pitää kiinni ihmissuhteista, jotka eivät enää säväytä ja joiden eteen näkee vaivaa vain velvollisuudentunteesta.



TYÖ JA HARRASTUKSET


Oletko töissä vain rahan takia ja harrastuksissa muiden miellyttämiseksi? Mitä haluaisit todellisuudessa tehdä? Ole rohkea ja ota lopputili. Lopeta iloa tuottamattomat harrastukset ja suuntaa uusille vesille. Meri on täynnä kaloja ja uusia mahdollisuuksia. Tulet kyllä löytämään intohimosi. Lähde opiskelemaan uutta alaa, kokeile jännittävän kutkuttavaa harrastusta, jonka tunneille et ole vielä uskaltautunut tai ota vaikka lomaa arjesta ja lähde ulkomaille, jos siltä tuntuu! On turha tuhlata aikaansa johonkin mistä ei pidä ja joka tuottaa vain ja ainoastaan harmaita hiuksia. Elämä on liian lyhyt ankeisiin asioihin. Joskus on tehtävä rohkeita valintoja päästäkseen elämässä eteenpäin. Aina kannattaa kuitenkin säilyttää pieni järjen hiven, kun on kyse rahallisista asioista. Täytyy pitää mielessä oma sekä muiden perheenjäsenten pärjääminen taloudellisesti. Kun nämä asiat ovat kunnossa, voi antaakin palaa aivan vapaasti, vain taivas on rajana (jos sekään).

BITIT JA PIKSELIT


Viimeinen osio on kaikista harmittomin. Tätä ei tule yleensä ajatelleeksi, koska tämän osion asiat ovat jonkin laitteen muistissa ja siksi vaikea mieltää mielipahaksi. Nykyaikana yleistyneiden älylaitteiden, innovatiivisten kameroiden sekä toinen toistaan nerokkaiden elektroniikkalaitteiden ansiosta, on myös yleistynyt valtava määrä tallennettua dataa. Älypuhelimen kameralla tulee räpsittyä sekunneissa kymmenittäin kuvia ja useimmat meistä jättävät ne poistamatta. Näin ollen epäonnistuneet kuvat, lukuisat kuvat samoista tilanteista sekä muuten vain turhat kuvat täyttävät muistin kapasiteettia. Erilaisia tiedostoja, sähköpostiviestejä ja ohjelmia on tuhansia erilaisten laitteiden muisteissa. Tällaiset tiedostot kannattaa käydä läpi ja poistaa surutta täysin turhat. Lopulta tulee huomanneeksi, että hyviä kuvia on vain murto-osa ja laitteen tilaa vapautuu muuhun käyttöön.

Samalla kannattaa tarkastella omaa sosiaalisen median käyttöä. Kannattaa miettiä tarvitseeko todella jokaista sovellusta tai ohjelmaa, jonka on puhelimeensa tai tietokoneelleen ladannut. Tuottaako kaikkien Facebook -ryhmien jäsenyys aitoa iloa tai Snapchatin sekä Periscopen tilien omistaminen nautintoa vai voisiko niitäkin karsia?

Tämän listauksen pohjalta on hyvä miettiä omaa elämää: mitkä kaikki asiat ovat positiivisia ja mitkä negatiivisia, jotka voi marittaa pois. Oikeastaan kaiken voi marittaa, joten ota rohkeasti ohjat käsiisi ja ajattele laajasti. Onko iloa tuottavien asioiden vallankahva omissa käsissäsi vai ohjaileeko elämääsi jokin muu taho?
Read more ➤

2017/04/28

Luurangot menneisyyden portinvartijoina

Jotta voisi elää kokonaisvaltaista elämää tässä ja nyt, täytyy päästää irti menneestä. Feng Shuin mukaan kellari edustaa menneisyyttä ja alitajuntaa. Siivoton kellari kuvastaa menneisyyden ratkaisemattomia ongelmia, jotka voivat olla hyvinkin raskaita.  Asiat tulisi käydä perinpohjin läpi ja hyväksyä, että näin on käynyt ja näin luultavasti oli tarkoitus käydä. Menneisyys on asia, joka piti tapahtua, jotta juuri tämä hetki elämästä olisi olemassa. Menneisyyteen ei aina liity pelkästään niitä hyviä, ihania, asioita. Vallan usein menneisyys pitää sisällään luurankoja kaapissa, paljon kyyneleitä ja teinidraamaa. Näin myös minulla. Mietin aina tasaisin väliajoin kellarin raivaamista, mutta en koskaan jaksanut aloittaa sitä projektia. Se tuntui aivan liian raskaalta. Tämä tosin on ymmärrettävää, koska kyseessä on oma menneisyys ja sitä ei ole mukava lähteä sörkkimään tuosta noin vain. Minulla oli henkisesti jatkuvasti paha olla, enkä tiennyt tarkkaa syytä sille. Jotakin oli kuitenkin tehtävä, jotta pääsisin elämässä eteenpäin, enkä jatkuvasti junnaisi paikoillani menneisyyden takia. Tästä syystä päätin kokeilla kellarivarastoni täydellistä raivaamista.

Ensisilmäyksellä varasto ei näyttänyt järin pahalta: laatikot olivat sievässä pinossa eikä tavarat olleet hujan hajan. Ulkonäkö voi pettää, tässäkin asiassa. En edes tarkkaan tiennyt mitä kukin säkki ja laatikko sisälsivät. Ei sillä, enhän tiennyt muutenkaan mitä omistin ylipäätään, varastosta puhumattakaan. Ajan saatossa tavarat varastossa olivat unohtuneet ja pölyyntyneet, enkä sen koommin osannut niitä kaivatakaan. Varaston raivausprojekti oli turhauttava. En muistanutkaan kuinka paljon aikaa ja hermoja raivaus vei. Raivatessa aika lentää kuin siivillä, unohtaa täysin katsoa kelloa ja mikä pahinta: unohtaa syödä ja juoda. Jos siis aiot ryhtyä raivausprojektiin, muista varautua! Varaa viereen esimerkiksi vesipullo ja pientä evästä. Heikko olo voi yllättää, kuten minulla.



Varaston uumenissa oli runsaasti erilaisia nimeämättömiä tavaroita. Näin jälkeenpäin en muista tarkkaan mitä kaikkea oikein varaston laatikoista ja säkeistä löytyi, koska heitin niin paljon surutta roskiin ja kierrätykseen. Keskityin vain säilytettäviin tavaroihin ja niin kuuluukin. Ei pidä keskittyä poisheitettäviin tavaroihin, vaan säilytettäviin, iloa tuottaviin, tavaroihin. Tärkeimpinä mieleen jäi kuitenkin teiniaikojen päiväkirjat, lapsuuden ystäväkirjat sekä vauvakirjat. Nämä olivat ehdottomasti tärkeitä esineitä säilyttää. Vauvakirjat tietysti tärkeimpinä. Niistä, kun ei itse muista mitään ja tulevaisuudessa on hyvä vertailla omien lapsien kehitystä omaan kehitykseen. Tällaiset asiat löytyy helposti vauvakirjoista. Niitä on myös hauska lukea muuten vain. Kakka ensimmäisenä sanana ja pallopäiset piirustukset ihmisistä pitkillä raajoilla, on hyvä muistaa myös näin aikuisiällä.

Koko ikäni olen jostain syystä kuvitellut etten omaa yhtään todellista ystävää. Eräästä lapsuuteni ystäväkirjasta olen kuitenkin erittäin ylpeä. Tätä ystäväkirjaa katsoessa mieli ystävien määrästä muuttuu helposti. Ystäväkirja on nimittäin raapustettu täyteen, jota en uskonut koskaan tapahtuvan, mutta niin kävi. Saan olla todella ylpeä tästä! Kirjaa lukiessa tuli mieleen, että olisi todella huippua raapusta nykyäänkin ystäväkirjoja. Omaksi ja muiden iloksi. Teiniaikojen päiväkirjoja on myös todella huvittavaa lukea. Päiväkirjoihin on tullut vuodatettua jos jonkinlaista ongelmaa. Milloin kaverit ovat olleet kaksinaamaisia paskapäitä ja milloin pojat vaihtuneet tiuhempaan kuin sukat jalassa. Sitä ajattelee, että ei ole lainkaan muuttunut siitä finninaamaisesta murrosikäisestä tytöstä. Noh... Tyttö en enää ole, mutta finninaamainen kyllä. Teinitytön ajattelumaailma jaksaa naurattaa näin parikymppisenä, vaikka niistä kultaisista teinivuosista ei ole kuin muutama vuosi aikaa. Henkinen kasvu, näiden vuosien aikana, on ollut valtava. Täytyy olla ylpeä itsestä ja saavutuksistaan.

Vastaan tuli myös valtava läjä erilaisia postikortteja. Joulukortteja, pääsiäiskortteja, synttärikortteja... Säilytin niitä lähinnä tunnontuskissani. Aiemmin olisi tuntunut pahalta heittää pois kortti, jonka eteen joku on nähnyt vaivaa. Valikoinut kortin juuri minua varten, raapustanut korttiin kivoja sanoja, liimannut kuoreen ja kiikuttanut postiin. Onneksi törmäsin jossain loistavaan ohjeeseen kortteihin liittyen. Kortti on tehnyt tehtävänsä, kun vastaanottaja on saanut ja lukenut sen. Kortti on tällöin välittänyt onnittelut tai terveiset. Sen voi säilyttää juhlan ja pyhien ajan, mutta sen jälkeen sen voi heittää surutta roskiin, jos se ei enää sykähdytä. On aivan turha säilyttää kortteja, joita ei enää koskaan tule lukeneeksi. Sitä paitsi en usko, että kortin lähettäjääkään hirveästi haittaa, jos heität kortin menemään (ellei se ole jokin supertärkeä rakkauskirje tai vaivalla väännetty tee-se-itse-kortti). Korttien osalta olen itse alkanut suosia esimerkiksi Postin Postikortti -sovellusta, jossa voi tehdä omasta kuvasta kortin ja lähettää sen haluamallaan terveisellä. Vastaanottaja saa sen perinteisenä postikorttina suoraan kotiin. Tällaisista korteista on enemmän iloa, kuin massatuotantona painetuista kukkakorteista. Kortin saajakin varmasti arvostaa uniikkia korttia enemmän, kuin kaupan valmiskortteja.



Varaston raivaus nosti esiin paljon tunteita ja muistot alkoivat taas elää filminauhana pääni sisässä. Ne saivat aikaan paljon hymyä ja naurua, mutta myös pahaa mieltä. Ei tosin enää samalla tavalla, kuin silloin aikanaan siinä hetkessä eläessä ja niistä kirjoittaessa. Nyt ne olivat enää läpikäytyjä asioita, jotka luonnollisesti nostattivat tunteita pintaan. Luovuin oikeastaan miltei kaikesta. Jätin jäljelle vain kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat esineet. Kellarin raivaaminen ei tuntunut oikeastaan kauhean pahalta. Tuntui hyvältä heittää menneisyyden esineet ajasta ikuisuuteen tai jonkun toisen iloksi tulevaisuuteen. Projektia helpotti se, että pidin jatkuvasti mielessä kuinka ihmismieli toimii. Ihminen kyllä muistaa kaikki tärkeät muistot ja karsii pois kaiken turhan.

Siitä huolimatta halusin säilyttää murto-osan menneisyyttäni. Ajattelin, että haluan vielä jatkossa palata niihin ja muistella menneitä, hyvässä hengessä. Päätin koota vanhoista tavaroistani "muistolaatikon", jossa säilytän mm. lapsuuden vauvakirjat, ystäväkirjat, teiniajan päiväkirjat, tapahtumaliput sekä rakkaimmat pehmolelut. Toistaiseksi muistot ovat vanhassa Anttilan pahvilaatikossa. Tarkoitus olisi hankkia niille vanha matkalaukku, jotta muistot saisivat matkata arvokkaasti vuosista toiseen elämässäni. Ehkä tulee vielä päivä, kun olen valmis karsimaan tätä muistojen laatikkoa ja tavarat mahtuisivat sievästi pieneen matkalaukkuun. Jossain vaiheessa on aika luopua menneisyydestä muistuttavista tavaroista ja antaa ihmismielen tehdä tehtävänsä muistojen osalta. Silloin on aika irrottaa muistot tavaroista ja tavarat muistoista. Ehkä vielä joku päivä osaan muistella menneisyyttäni hymyillen, ilman tavaroiden tuomaa rasitetta. Tällä hetkellä osaan kuitenkin arvostaa muistolaatikkoa ja palaan siihen satunnaisesti, ilolla ilman rasitteita.

Anteeksi postauksen heikkolaatuisista kuvista, en tiedä mitä niille tapahtui.
Read more ➤

2017/04/21

KonMari ei ole minimalismia

Kun olin saanut kotini raivattua itselle turhasta tavarasta ja nähnyt tarpeen uusille - iloa tuottaville - tavaroille, en kokenut enää suurta iloa shoppailusta. En nähnyt enää järjen hiventäkään hupiostoksissa, shoppailussa ja kauppakeskuksissa kiertelyssä. Aina astuessani suureen kauppakeskukseen, halusin sieltä vain mahdollisimman pian pois. Kauppaan sisään, tarvitsemani tavarat kouraan, kassalle ja suoraa päätä ulos. Valtavat ihmismassat ahdistavat minua suuresti, enkä viihdy paikoissa kauaa, jotka vetävät paljon ihmisiä puoleensa. Tämä on sinänsä sääli, koska erilaisissa tapahtumissa on mukava käydä. Joskus kuitenkin raahaan itseni väkipakolla näihin massatapahtumiin, jotta saisin edes pienen hetken avartaa sosiaalista sekä kulttuurista näkökantaani. Nykyään en oikeastaan käy kauppakeskuksissa vain huvikseen shoppailemassa. Hakeudun niiden läheisyyteen yleensä hauskojen tapahtumien ja välttämättömyyksien vuoksi. Yritän mahdollisuuksieni mukaan välttää keskustan kauppoja ja tehdä ostokseni perusmarketeissa. Kaikkea tarpeellista en kuitenkaan löydä näistä perusmarketeista, joka minua harmittaa suuresti. Joskus on vain pakko tehdä se projekti itsensä saamiseksi tuonne ihmishelvettiin, joka ei kyllä ajatuksena hivele lainkaan.



Marituksen myötä kulutuskäyttäytymiseni muuttui suhteellisen radikaalisti. Tapojeni muuttuminen vähensi huomattavasti kauppakeskuksissa käyntiäni sekä tämän lisäksi mainosten lukemista. Kiinnitin jopa ulko-oveeni "Ei mainoksia" -kyltin. Siis minä, joka aina luki jokaisen mainoksen mitä luukusta eteisen lattialle kolahti. Nykyään en enää saa mainoksia. Ja se oikeastaan tuottaa minulle suurta iloa, kun ei tarvitse katsella päivästä toiseen suurta lehtipinoa eteisen lattialla.  Voin aivan hyvin katsoa minua kiinnostavat mainokset netistä. Siihen minulla tosin harvoin on suurta kiinnostusta, ellemme ole menossa juuri kyseiseen kauppaan. Silloin mainokset voi vilkaista pikaisesti, jos tarjouksessa on jotain oikeasti järkevää ja säästö on merkittävä. Myös kukkaroni kiittää, kun en tuhlaa pieniäkin hiluja pakettitarjoukseen mehupurkeista tai vinguta visaa superedullisten kumisaappaiden vuoksi. 

Maritusprojektini jälkeen aloin siis tehdä ostoksiani järkisyistä. Jokaisen ostoksen kohdalla mietin todella tarkkaan tarvitsenko sitä todella, maksaako se liikaa eli onko minulla varaa siihen, mihin laittaisin sen ja ennen kaikkea tuottaako se minulle iloa. Kaikin mahdollisin keinoin haluan välttää turhan ja iloa tuottamattoman tavaran kulkeutumista kotini kynnyksen yli.

Tästä kaikesta kulutuskäytännön järkeistämisestä huolimatta koin suurta häpeää ja epäonnistumisen tunnetta ostaessani uusia tavaroita, vanhojen ja iloa tuottamattomien tilalle. Koin vahvasti epäonnistuneeni marittajana, koska kannoin kotini kynnyksen yli lisää tavaraa. Kyse ei kuitenkaan ollut täysin turhasta tavarasta, koska olinhan raivaamisen myötä luopunut pirkahtelemattomista tavaroista, joten epäonnistumisen tunteet eivät johtuneet tästä. Miksi ihmeessä siis koin niin suurta häpeää ja epäonnistumisen tunteita? Mietin jatkuvasti mikä minua vaivaa ja syyllistin jälleen kerran itseäni kuinka olenkaan virheellinen ihmisyksilö.



Marituksen aikana ja sen päätyttyä innostuin lukemaan paljon opuksia mielen sekä kodin järjestyksestä. Olinhan ajatuksissani niin sekaisin, että tarvitsin jonkinlaista ohjeistusta, jotakuta (vaikka sitten kirjoitetun tekstin muodossa) vetämään oikeista naruista, saadakseni itseni jälleen ruotuun. Lukuisissa kirjoissa käydään todella kattavasti läpi ihmisen suhdetta itseensä, muihin ihmisiin, sekä yhteiskuntaan ja materiaan, jota omistaa sekä tulevaisuuden materiaan, jota ei vielä tiedä tarvitsevansa ja jonka tulee luultavasti omistamaan. Minulla on vielä lukulistalla kirjoja kyseisestä aiheesta, jotka haluan vielä tulevaisuudessa lukea. Kesken lukemisen koin kuitenkin valaistumisen. Oivalsin, että KonMari ei ole minimalismia. Ymmärsin, että ei ole väärin omistaa enemmän kuin joku toinen vastaavassa tilanteessa oleva. Jokaisella ihmisellä on subjektiivinen tavaramäärä, jolloin loksahtaa. Jollekin se voi olla enemmän, toisille vähemmän. Minulle se on hiukan normaalia enemmän yksinasuvalle, mutta se on täysin hyväksyttävää. On hassua kuinka jatkuvasti keskustelupalstoilla törmää kyselyihin tarpeellisesta määrästä erilaisia tavaroita. Esiin nousee usein kysymyksiä lakanoiden, aterimien tai esimerkiksi ulkovaatteiden määrästä. On totta, että tietyllä standardi määrällä selviää vallan hyvin tietty määrä ihmisiä tietyssä taloudessa, mutta on eri asia tuottaako se iloa. Jokainen mieltää tarvitsemansa - iloa tuottavan - tavaramäärän itse ja näin ollen kykenee saavuttamaan loksahduspisteen elämässään. Minun elämässäni loksahduspiste ei ole aivan vielä saavuttanut päämääräänsä, mutta voin sanoa, että lähellä ollaan.
Read more ➤

2017/04/14

Onko sinunkin kodissasi paholaisen pesä?

Tuntuu vaikealta kirjoittaa, itkettää ja vähän ahdistaa. En ole varma haluanko pitää blogini täysin asiallisena vai purkaa tänne enemmänkin ajatuksiani mieleni sopukoista. Tai okei, tiedänpäs. Haluan todellakin purkaa ajatuksiani tänne blogiin, koska en halua kamppailla niiden kanssa täysin yksin. Kyse on vain lähinnä siitä, etten aina uskalla. On suuri kynnys avata itseään internetissä, suurelle joukolle ihmisiä. Jopa yhdelle läheiselle ihmiselle avautuminen on erittäin hankalaa. Tämä postaus menee siis reippaasti henkisen marituksen puolelle, mutta luulen, että sitä tämä blogi tulee myös jatkossa olemaan. Omien ajatusten pohtimista.


Olen halunnut kirjoittaa tänne blogiini kuluvan viikon aikana moneen otteeseen, mutta en vain jostain syystä ole kyennyt. Olen rypenyt pohjamudissa päivästä toiseen ja madellut tunti kerrallaan päivää eteenpäin. Tunti siksi, koska aika tuntuu menevän yllättävän nopeasti, vaikka ei teekään mitään järkevää. Löydän itseni usein iltaisin tietokoneelta tai puhelimelta selaamassa somea, päivittelemässä jokaisen, toinen toistaan typerämmän, sivuston feediä. Vaikka siellä ei ole enää päivän päätteeksi mitään uutta katsottavaa tai ihailtavaa. Joskus vain toivoisin, että jossain ryhmässä joku julkaisisi draamaketjun ja saisin seurata sitä yömyöhään popparikulho kainalossa. Niin ei kuitenkaan koskaan tapahdu (tai okei tapahtuu, mutta hyvin hyvin harvoin). Minulla on blokki. Kirjoittamisessa ja elämässä. Jos joku just nyt kysyisi minulta: mitä haluan elämältä? En osaisi vastata. Minulla ei oikeastaan ole mitään hajua. En löydä oikein suuntaa millekään. Hyvin harva asia tuottaa minulle enää iloa. Mikään ei oikein tunnu nostavan minussa samanlaista innostusta kuin ennen. Vaikka kuinka parhaani mukaan yritän saada nautintoa erilaisista asioista, jotka ovat aiemmin tuottaneet minulle iloa, se ei tunnu onnistuvan. Saan niistä enemmän ahdistusta ja kyyneliä, kuin iloa ja naurua.

KonMarin lukemisen myötä olen oppinut lukemaan itseäni paremmin. Kirja selkeästi muutti elämääni. Se sai minut ajattelemaan asioita enemmän, pintaa syvemmältä. Kirjan lukeminen sai minut tarkastelemaan asioita eri tavalla, minun tavallani. Näen asiat nykyään eri valossa ja opin tunnistamaan päivä päivältä omia tunteitani sekä syitä erilaisiin reagointitapoihin. Yleensä en usko ihmeisiin, mutta tämän kirjan voima löi minut ällikällä. Kaikki kirjassa mainitut ihmeet laihtumisesta, uudesta työpaikasta ja marituksen kovan kouran kokeneista ihmissuhteista, kuulosti hölynpölyltä. Miten ihmeessä kirjan lukeminen saisi muka aikaan tällaisia asioita, jotka eivät ole vain itsestä kiinni? Minun on pakko myöntää, että näin kävi minullekin. En sano, että onni potkaisi minua juuri kirjan lukemisen ansiosta vai oliko hetki vain täydellistä sattumaa, mutta minulle alkoi kuitenkin tapahtumaan hyviä asioita. Minuun otettiin yhteyttä työkokeilupaikasta, johon en viime vuonna päässyt, enkä tänä vuonna muistanut koko asiaa. Minulla on siis pian tiedossa kauan haaveilemani työkokeilu kahvilassa. Sain myös kivan työtarjouksen liittyen ammattiini media-assistenttina ja pääsenkin hieman päivittämään ruosteisia kuvaustaitojani.



Päätin olla myös hakematta mihinkään kouluun tänä keväänä. Ensinnäkään en ollut varma, haluanko todella sille alalle, siihen kouluun ja sille paikkakunnalle. Jatkuva stressi pääsykokeista ja kouluun pääsystä kesän helteisiin saakka ei myöskään houkuttanut tälle vuotta. Sellainen taakka harteillani tuntui liian painavalta ajatukselta. Päästin siis irti. Annoin olla. Se tuntui rohkealta päätökseltä ja päästinkin raikuvasti ilmoille muutamat itkupotkuraivarit siitä kuinka olen huono ja aikaansaamaton. Totuushan kuitenkin on, etten ole. En vain halua tehdä jotain mistä en ole aivan 100% varma (ainakaan tässä yhteiskunnassa). Tästä kaikesta ahdistuksesta irti päästäminen tuntui helpottavalta. Tuntui kuin tuhat kiloa kiviä olisi tippunut harteiltani. Tuli heti paljon vapaampi olo, kun olin tehnyt päätöksen etten hae opiskelemaan. Tämä vuosi tulee siis olemaan itsensä tutkiskelun vuosi. Aion todella paineutua siihen mitä, miten ja missä haluan tehdä asioita. Olen yrittänyt pitää näitä hetkiä elämässäni jo aiemmin, mutta huonolla menestyksellä. Olen ajatellut onnistuneeni, mutta se ei ole totta. Todellisuudessa en ole koskaan mennyt pintaa syvemmälle, vaan olen jatkuvasti antanut mielikuvilleni ja ympäristön vaikutteille vallan. Nyt olen päättänyt, että se muuttuu. Haluan todella ottaa selvää mitä minä itse ajattelen ja tunnen. En vielä tiedä mitä tämä kaikki vaatii (omaa rauhaa, matkustelua, ystäviä, erakoitumista, huutoa, itkua, naurua, onnenkyyneleitä...?), mutta onneksi minulla on koko vuosi aikaa ottaa selvää. Juuri tämä hetki tuntuu oikealta ja olen siihen henkisesti paljon valmiimpi kuin koskaan aiemmin (ylläripylläri hei, olethan vuosi vuodelta vain vanhempi). Olen päättänyt, että juuri tämä vuosi on päätöksien vuosi.

Luulen, että hyviä asioita alkaa tapahtumaan elämässä, kun päästää irti suurista taakoista ja mielipahasta. Monesti ei tule ajatelleeksi, että koti on kuin kaatopaikka ja kaikki paha olo kumpuaa sieltä. Siisti ja järjestyksessä oleva koti tuo iloa myös kodin ulkopuolelle, kun ei jatkuvasti tarvitse miettiä (takaraivossaan) kotia läävänä. Mieli on puhdas kodin osalta, myös kirjaimellisesti. Jää siis runsaasti ajatustyötä muille tärkeille asioille ja se antaa tilaa uusille hyville asioille elämässä. Ihmisen hyvä olo näkyy kauas ja kanssaihmiset kykenevät aistimaan sen myös. Jos siis tuntuu pahalta ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle, siirry tarkastelemaan ensin kotiasi. Löytyykö paholaisen pesä sittenkin sieltä?

Toivotan teille jokaiselle rattoisaa pääsiäistä ja elämäänne kaikkea hyvää. Jospa kaikki löydätte pahan onnen linnun ja saatte sen kukistettua, jos ei iäksi niin ainakin näin pyhien ajaksi. 
Read more ➤

2017/04/06

3 helppoa tapaa päästä tavarasta eroon

Monille tuottaa paljon päänvaivaa ja harmaita hiuksia, kun koti pursuaa luopumisprojektin jälkeen turhaa ja iloa tuottamatonta tavaraa. Siinä kohtaa saattaa tulla varsinainen blokki ja paniikki, että mitä ihmettä tehdä kaikelle niille tavaroille? Roskiinkaan ei aivan surutta viitsisi heittää käyttökelpoista tavaraa.

Tämän valtavan ahdistuneisuuden, ja jännittävän tutkimusmatkani kierrätyksen saloihin, pohjalta päätin koota listauksen: mitä tehdä tavaroille, joista luovuin maritusprojektini aikana? Listaus toimii myös varsin hyvin niille, jotka eivät ole maritusta suorittaneet, vaan haluavat muuten vain vähentää tavaraa.

MYY €


Paras mahdollinen tapa päästä eroon itselle tarpeettomista tavaroista ja vaatteista olisi saada niistä euroja eli myydä ne eteenpäin. Karu fakta kuitenkin on se, ettei läheskään kaikki mene kaupaksi, ikävä kyllä. Aina kannattaa kuitenkin yrittää.

Nykyaikaistuneen somemaailman ansiosta erilaiset kirpputoripalstat netissä ovat yleistyneet. Löytyy Facebookin myyntipalstoja, erilaisten yritysten nettisivuja tavaroiden ostoon ja myyntiin sekä yksityisten myynti-ilmoituksia. Vaikuttaa tosi helpolta, eikö? Nappaat nopeasti kuvan tuotteesta ja naputtelet perään hinnan. Katsot, kun tuotettasi jonottaa liuta ihmisiä ja hymyilet iloisesti, häivähdys rahankiiltoa silmissäsi. Hypätäänpä hetkeksi todellisuuteen. Viestit eivät suinkaan ole luokkaa "Minä otan tämä! Noudan sen heti." Viesteissä pursuaa seuraavanlaisia lyhenteitä ja ilmauksia mielenkiinnosta "av, yv, saisko lisäkuvia ja mittoja, ja sit vielä ry, kai-kai, ootas kysyn vielä äidin kissan kaiman kaverin rotalta tarviisko, niin ja onnistuisko tuonti hevon perseeseen?". Et saa, älä kysy ja ei todellakaan onnistu. Heitän mieluummin roskiin, kuin lähden roudaamaan tuota turhaa lumppurotiskoa yhtään mihinkään. Kuka oikeasti jaksaa tätä? Varsinkin, jos myynnissä on kymmenittäin tuotteita. Yksi kerta ehkä menee ja, jos kyseessä on hiukan arvokkaampi tuote. Muussa tapauksessa tämmöinen toiminta on kyllä ehdoton nou nou, ainakin itselle. Noh, jos kuitenkin hyvällä tuurilla saa jonkun ostamaan tuotteen, niin nouto ajoittuu parin viikon päähän. Sitten ostaja tekeekin oharit, koska unohti. Sehän meni siis oikein mallikkaasti!




Vaikuttaisi siis helpommalta hyödyntää kirpputoreja. Kirpputorit ovat loistavia paikkoja käytetyn tavaran myymiseen. Siellä ihmiset käyvät milloin lystäävät, ostavat ja vievät tavaran mennessään. Ei vaivaa noudoista. Pieniltäkin paikkakunnilta löytyy yleensä kirpputori, ellei toinenkin. Niitä kannattaa hyödyntää ehdottomasti. Kivijalkakirppiksillä tosin on myös varjopuolensa. Siinä on oma työmaansa käydä aina järjestelemässä pöytää ja laskemassa hintaa tarvittaessa. Näihinkin saa helpotusta, kun vähän kukkaron nyöriä raottaa. Kaikilla ei siihen kuitenkaan ole varaa. Kirpputoreilla on olemassa myös hinnoittelupalveluita, joissa kirpputori hinnoittelee ja hoitaa tuotteiden myynnin sekä järjestelyn. Tällöin tuotot ovat yleensä kirppikselle ja alkuperäiselle myyjälle 50/50. Tässä totta kai on vaarana, että jokin tuote myydään pilkkahintaan. Yleisesti ottaen maksat joka tapauksessa pöytävuokraa ja tuotteet saattavat jäädä myymättä. Usein voi käydä niin, että kivijalkakirppiksillä jäät miinukselle. Minua tämä ajatus ei ainakaan houkuta, houkuttaisiko sinua? Onneksi on helpompiakin vaihtoehtoja.

Kuva: täältä


Itse suosin sivustoa Vähänkäytetty.fi. Mielestäni tämä on äärimmäisen helppo tapa päästä eroon itselle tarpeettomista tavaroista. Haluaisin vielä muistuttaa, ettei tämä ole maksettu mainos. Ei suinkaan. Olen kokenut juuri tämän nettisivuston loistavaksi tavaroiden myymiseen. Jo muutamassa päivässä olen saanut myytyä tämän sivuston kautta miltei 10 tuotetta ja myyntiaikaa on vielä reilusti jäljellä! Tällä hetkellä valikoima rajoittuu kouralliseen eri kategorioita, mutta se laajenee koko ajan ihmisten toiveiden mukaan. Tuotteet täytyy vain kuvata, hinnoitella ja merkitä. Hyväksynnän jälkeen voit lähettää tuotteet keskusvarastolle lähetyskoodilla, koska postikulut peritään vasta myyntituotosta. Tuotteet tulevat sivustolle myyntiin syöttämilläsi tiedoilla ja valitsemallasi hinnalla + 1 € (jonka sivusto pitää itse). Nyt sinun ei tarvitse enää koskaan nähdä tavaroitasi! Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Noh, se on totta. Myyntiä helpottaa automaattinen hinnanalennus, joka pudottaa tuotteen hintaa -20% kolmen viikon välein. Myyntiaika on 12 viikkoa ja 4 viikkoa lisäaikaa voi ostaa hintaan 0,50 €/tuote. Myymättä jääneet tuotteet voi lunastaa itselleen postikuluja (6,90 €) vastaan tai jättää lunastamatta, jolloin ne lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Mielestäni tämä on loistava juttu. Itse ainakin laitoin tuotteet myyntiin sillä ajatuksella, etten halua niitä enää nähdä asunnossani. Ne saa siis vapaasti lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, jos ne eivät mene kaupaksi. Tällä sivustolla et voi myöskään jäädä häviölle. Vähänkäytetty.fi -sivusto on luvannut hyvittää postikulut, jos et saa myytyä tuotteitasi. Sivustolla on myös silloin tällöin kampanjoita, joissa postitus on edullisempaa tai täysin ilmaista.

Juuri nyt minulla on myynnissä mm. elokuvia ja vaatteita kyseisellä sivustolla. Voit käydä kurkkaamassa myynnissä olevia tuotteitani kopioimalla seuraavan linkin selaimen osoiteriville: http://www.fi/f/VkYkXmL2M tai klikkaamalla tästä. Linkki myyntierään löytyy myös sivupalkista. Myyntituotot saattavat näkyä tulevaisuudessa arvontana sivuillani *vink vink*.


LAHJOITA ♥


Jos käykin niin, ettet saa yhtään tuotetta myytyä, omistat tavaraa, joista kukaan ei luultavasti maksa rahaa ja haluat ehkä vain antaa ne pois ilmaiseksi, voit aina lahjoittaa ne! Monet tahot ottavat vastaan hyväkuntoisia tuotteita, kuten vaatteita, astioita, huonekaluja jne. Joillakin on jopa maksuton noutopalvelu isokokoisille tavaroille. Voit itse valita minkälaiseen kohteeseen haluat tavarasi lahjoittaa. Useiden tahojen kautta tuotteet menevät suoraan kotimaan apuun eli Suomessa asuville vähävaraisille. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi Hope, paikalliset ensi- ja turvakodit sekä seurakunnat. Osa tahoista myy tuotteet tavarataloissaan ja lähettävät osan tuotteista ulkomaan apuun. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi UFF ja Punaisen ristin kontti. Kierrätyskeskukset ottavat myös vastaan tavaralahjoituksia. Näiden kautta tuotteet menevät yleensä myyntiin tai annettavaksi kierrätyskeskuksen tavarataloihin. Lahjoittamista voi myös itse harrastaa esimerkiksi Facebookin annetaan pois -ryhmien avulla. Lahjoittamisessa on se hyvä puoli, että kukin osapuoli saa siitä iloa, ihan ilmaiseksi.

Kuva: täältä


UUSIOKÄYTÄ ♻


Joskus huomaa omistavansa paljon tekstiilejä, jotka ovat jo menettäneet loistonsa. Niitä ei yleensä kehtaa antaa kenellekään, edes hyvää hyvyyttään. Onneksi näitäkään ei tarvitse heittää surutta roskikseen. Monet myymälät ottavat vastaan vanhoja tekstiilejä uusiokäyttöön. Esimerkiksi SOL pesuloissa toimii tekstiilirinki, joka ottaa vastaan vanhoja tekstiilejä. Finlayson ottaa vastaan vanhoja farkkuja ja lakanoita (tuoduista tekstiileistä saa -10% etusetelin liikkeeseen). Tekstiilejä vastaanottaa myös erilaiset vaateliikkeet, kuten KappAhl (5 € alennuskuponki yli 30 € ostoksiin), Lindex (5 € alennuskuponki yli 30 € ostoksiin), Seppälä (-20% alennuskuponki) ja H&M (-15% alennuskuponki). Myös monet eläinsuojeluyhdistykset ottavat vastaan tiettyjä tekstiilejä.

Kuva: täältä








Kaiken tämän jälkeen on hyvä muistaa myös Siivouspäivä!
"Siivouspäivä on kierrätyksen, vanhojen tavaroiden ystävien ja kaupunkikulttuurin uusi juhlapäivä. Siivouspäivä muuttaa kaupungit isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi, joille kuka tahansa voi tuoda ylimääräiset tavaransa myytäväksi tai annettavaksi. Seuraavan kerran la 27.5.2017."
Lainaus Siivouspäivän nettisivuilta.

Jos kukaan ei näistä vinkeistä huolimatta halua tavaraasi, heitä se roskiin (muista kuitenkin kierrättää oikein, jotta tavaraa voidaan käyttää esimerkiksi energiantuotantoon). Ihan oikeasti. Kukaan ei halua sitä, joten anna olla!
Read more ➤

2017/03/30

Kuinka marittaa koti viikossa?

Koko elämän kattava projektini alkoi, luonnollisesti, kirjan lukemisella. Tällaisena aivopyörteiden omaavana yksilönä koin pinkin (ensimmäisen) kirjan enemmän omakseni, koska siinä pohditaan asioita ja tavaran merkitystä omaan elämään syvällisemmin. Vaalea (toinen) kirja taasen on oikeastaan vain pintaraapaisu aiheesta, sellainen ohjekirja kuvineen.

Jos sinua ei siis kiinnosta sen syvällisemmin pohtia tavaroiden merkitystä elämässäsi tai lukea siitä, kuinka juuri ne lapsellisen söpöt Nalle Puh -sukat tuovat iloa elämääsi, vaan haluat ryhtyä suoraan toimintaan, lue vain vaalea kirja. Jos sinua sen sijaan kiinnostaa tutkiskella materian merkitystä elämässäsi, lue pinkki kirja. Tai oikeastaan, lue molemmat. Vaalea kirja on hyvää kertausta pinkille. Se vastaa myös hyvin kysymyksiin mitä pinkin kirjan jälkeen jäi. Meitä kaikkia varmasti kummastuttaa ajatus öljyisen ruuvimeisselin tai jatkuvasti sotkeutuvan elektroniikkalaitteen latauskaapelin säilyttämisestä. Eiväthän ne tuota millään tasolla iloa (Eipä!). Tällaisiin kysymyksiin saa vastauksen vain lukemalla vaalean kirjan.



Heti pinkin kirjan luettuani sain aivan järkyttävää boostia heittää kaikki turha ja iloa tuottamaton tavara menemään. En ollut koskaan aiemmin kokenut mitään vastaavaa. Jostain syystä se huvitti minua yhtenään. Miten kirjan lukeminen sai minussa aikaan tällaisen reaktion? Ehkä olin lukenut sitä yhtäjaksoisesti niin intensiivisesti, että lukemisen jälkeen jo tavallaan tiesin mitä tekisin seuraavaksi. Tai ainakin melkein. En oikein tiennyt mistä aloittaa tai miten ryhmittelisin järkevästi kaikki tavarani. Onneksi törmäsin Facebookin Konmari Suomi -ryhmässä listaan, jossa oli kategorioitu erittäin järkevästi maritusprojektiini tarvitsemat ryhmät. Kiitos siitä kuuluu sinulle Maija Ulanen!

Kirjan mukaan tavarat kannattaa käydä läpi seuraavassa järjestyksessä:

  • Vaatteet
  • Kirjat
  • Paperit
  • Sekalaiset tavarat (komono)
  • Muistoesineet ja tunteisiin vetoavat tavarat

Tällaisenaan kategoriointi on selvästi liian laaja. Suosittelen siis pilkkomaan jokaisen kategorian pienempiin osiin, kuten vaatteet ylä- ja alaosiin ja ottaa kirjat kategoriaan mukaan mm. lehdet. Aivan kuten Maijakin on listassaan tehnyt. Tämä helpottaa maritusprojektia hurjasti, kun ei tarvitse kantaa lattialle kerralla valtavaa määrää tavaraa. Etenin siis itsekin kirjan suositusten (lähinnä siis, Maijan, listan) mukaan,

Vaatteet kategoria oli minulle verrattain helppo. Olinhan jo kirjan lukemisen aikana mietiskellyt mitä vaatteita omistan ja mistä luultavasti tahdon jo luopua. Epämukavan tuntuiset ja pienet vaatteet saivat kuulla kiitokset sekä hyvästit saman tien. Muiden kohdalla mietin tarkkaan tuottavatko ne enää minulle iloa. No eivät tuottaneet. Siis läheskään kaikki. Vaatekaappini sai kokea aikamoisen ryöpytyksen ja se tyhjenikin kerralla vajaa kymmenisen säkillistä tavaraa. Siinä kohtaa mielessäni kävi ajatukset siitä kuinka helppoa ja hauskaa tämä onkaan. Saan asuntoni ennätysajassa pirskahtelevaksi pesäksi. Ehei! Kuules Mirella, odotas vaan.

Kirjat kategoria meni siinä samassa imussa. Hommaan oli suuri into ja tavarat saivat kyytiä (ei kirjaimellisesti, edelleen lausuin kiitokset ja hyvästit jokaiselle sekä asettelin nätisti kasseihin). Tässä kategoriassa minulla ei ollut valtavasti tavaraa, joten lähtöpassit sai ehkä pari kassillista.



No niin. Sitten päästäänkin itse pirulaiseen. Paperit. Välttelin tätä kategoriaa pitkääääääään (tai no minulle pitkään, ei kai muutama päivä oikeasti ole mitään tässä projektissa). En jaksanut millään tarttua tähän kategoriaan, koska tiesin kaappieni kätköissä olevan valtavasti paperiroskaa. Siis oikeasti roskaa. Olinhan säilyttänyt kaikki mahdolliset paperit, mitä tuskin kukaan tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan (enkä nyt tarkoita vain vanhoja kuitteja, vaan myös turhia mainoksia ym.).
Eräs päivä vain päätin ottaa härkää sarvista ja käydä läpi kategorian paperit. Niiden läpikäyminen sujui yllättävän jouhevasti, koska roskan ja tärkeän paperin eron näki yhdellä silmäyksellä. Tämän kategorian kohdalla luistin kiitoksista ja hyvästeistä. Tai no kyllähän minä hyvästelin paperiroskan: ruttasin ja heitin kylmästi roskiin. "Hyvästi typerä paperi, joka täytit kaappejani vuositolkulla! En todellakaan kaipaa sinua enää." Tällaiset paperit eivät koskaan tuoneet minulle iloa, enkä edelleenkään ymmärrä miksi olin niitä säilyttänyt. Sallin siis itseni olla hieman vihainen kaikelle roskalle ja vähän myös itselleni, minähän tähän kaikkeen roskaan olin syyllinen. Ei kukaan muu.

Papereiden seassa oli myös lapsuuden piirustuksiani ja askarteluja. En halunnut laittaa niitä syrjään myöhempää kategoriaa varten, joten kävin ne läpi saman tien. Suurimman osan heitin roskiin, koska ne olivat niin huonokuntoisia, enkä edes muistanut niiden olemassa oloa. Heh, eli roskiin vaan!

Tässä vaiheessa projektiani tuli helpotus. Koin, että olin yli päässyt kaikki vaikeimmat vaiheet ja maaliviiva enää vain häämötti horisontissa. Siksi pidinkin tauon. Olin siistinyt kotiani valtavalla tarmolla ja yhtäjaksoisesti muutaman päivän. Olin ihan puhki. Lähdin muutamaksi päiväksi "evakkoon" mieheni luo, jotta saisin ajatukset pois päästäni ja saisin rentoutua hetkeksi. Alkuun se oli vaikeaa, koska tavarat olivat mieheni luona sikin sokin. Aloinkin järjestellä niitä, kunnes tajusin, ettei minun tarvitse. Tärkeintä on, että saan ensin oman projektini päätökseen ja sitten voin auttaa miestäni, jos hän niin haluaa.

Muutaman päivän taukoilun jälkeen, olin taas tarmoa täynnä ja valmis jatkamaan projektiani. Seuraavana olikin vuorossa sekalaiset tavarat. Aloittaessani tämän kategorian siistimisen, en noudattanut kirjan oppia "järjestele kategorian, älä paikan mukaan". Tämä johtuu siitä, että minulla oli ns. välietappi, tai ennemminkin pieni palkinto. Olin hommannut uuden kirjahyllyn ja lupasin itselleni, että saan koota sen vasta, kun olen siistinyt edellisen. Kävin siis vanhan kirjahyllyn ensin läpi. Kirjahyllyssäni oli mm. kosmetiikkatuotteita, kynttilöitä sekä koriste-esineitä. Nämä kävin läpi kategorioittain ja vastaantulevat roskat heitin luonnollisesti roskiin kiittelemättä.
Sain siis nopeasti siistittyä kirjahyllyni, koska minulla oli motivaattori. Tämän motivaattorin (uuden kirjahyllyn, jos joku tipahti jo kärryiltä) myötä sain lisää boostia jatkaa projektiani. Kävin siis rennolla tahdilla läpi komono kategoriaa. 



Ainoa mihin en ole koskenut, on keittiö. Sen kuivakaappi, maustehylly, ruoanlaittovälineet sekä aterimet. Minulla on keittiössä suhteellisen vähän tavaraa. En siis koe omistani turhaa ja iloa tuottamatonta tavaraa näiden osalta. Tämä osio kuitenkin pyörii yhtenään takaraivossa, joten aion jatkossa sen tsekata. Sieltä kuitenkin irtoaa pussi, ellei toinenkin, jos jonkinlaista ryyniä tai jauhoa poisheitettäväksi. Nyt, kun sanoin tuon ääneen, tuli pakottava tarve käydä tämäkin osio läpi. Ehkä sitten, kun olen taas kotona.

Yksi (viimeinen) osio, mikä minulta myös uupuu, on varasto, Halusin ottaa sen omaksi projektiseen, enkä sotkea sitä lainkaan asuntooni. Tällä hetkellä koen sen olevan irrallinen osa omine tavaroineen. Kuin oma pieni koti. Siellä olevat tavarat ovat lähinnä muistoesineitä, vauvakirjoja ja teiniajan salaisia päiväkirjoja. Käyn ne läpi, kun koen aikani oikeaksi.

Asuntoni osalta uskon olevani siis valmis. Asuntoni on konmaritettu. Oman maritusprojektini suoritin noin viikossa. Kaiken kaikkiaan pienestä, 31 neliön, kaksiostani lähti laskujeni mukaan reilu 20 kassillista tavaraa. Voin kertoa myöhemmin mitä tein tavaroille, joista päätin luopua. Tällä hetkellä minulla on suhteellisen vapautunut olo. Tavarat ovat järjestyksessä ja tiedän mistä mikäkin tavara löytyy. Jokaiselle on paikkansa kotipesässäni. Jokainen tavara on arvokas.

Haluan kiittää tämän projektin onnistumisesta suuresti Marie Kondoa, joka mahdollisti tämän valtavan ajatustyöni tavaramäärää kohtaan. Tämän jälkeen erittäin suuressa roolissa oli mieheni, Joona, joka toimi projektini fyysisenä voimana, jaksoi jatkuvasti olla tukena ja tsempata vaikeina hetkinä. Kiitoksen ansaitsee myös jokainen konmaritukseen sekä yleisesti järjestykseen liittyvä ryhmä Facebookissa, joissa olen jäsenenä. Niistä olen ammentanut runsaasti ideoita ja energiaa loppuunsaattaa tämä projekti.

Postauksen kuvat omistaa Maija Ulanen.
Read more ➤

2017/03/24

KonMari mullisti elämäni

Olen koko ikäni säästänyt kaiken mahdollisen vanhoista, jo musteensa menettäneistä, kuiteista aina rikkinäisiin henkareihin. Aloinkin kutsumaan itseäni leikkisästi hamsteriksi, koska hamstrasin niin paljon tavaraa. Muistan ottaneeni itselleni kaiken mitä ilmaiseksi vain jaettiin (sekä kaiken muun sen lisäksi, koska rahaa on aina kiva käyttää). Ajattelin, että mitä enemmän tavaraa, sen parempi. Tavaroiden laadulla ei ollut mitään merkitystä.

Samat pahvilaatikot ja niiden sisältämät, tärkeät sekä ei niin tärkeät, tavarat kulkivat aina mukanani muutosta toiseen. En koskaan pysähtynyt ajattelemaan tavaran paljoutta, ennen kuin muutin asumaan yksin. Siinä kohtaa ihminen todella tajuaa, että tässä nyt ollaan muuttamassa ihan yksin. Ei kenenkään muun kanssa (paitsi niiden tavaroiden tietysti, joita sinulla, Mirella, on ihan liikaa!). Nämä kaikki tavarat tässä, ja tuossa toisessa, pakettiautossa ovat sinun. Vain ja ainoastaan sinun, ei kenenkään muun.

Tästä kahden pakettiautollisen muutosta huolimatta, en koskaan jaksanut tehdä tavaramäärän vähentämiseksi elettäkään. Säilytin edelleen vanhat kuitit ja ne rikkinäiset henkarit (Oikeasti! Miksi?!). Survoin kaiken krääsän kaappien syövereihin, koska lausahdus "poissa silmistä, poissa mielestä", piti hyvin paikkansa ainakin siinä elämäntilanteessa. En muista missään vaiheessa ajatelleeni, että voisin tehdä asuntooni suurraivauksen ja luopua tavaroista. Mielessäni pyöri aina vain varasto, jossa minulla on lähinnä paljon tavaroita lapsuudestani sekä jo minulle pieniä, tai muuten vain epäsopivia, vaatteita. Nyt kun ajattelen näitä tavaroita varastossani, en koe niiden olevan krääsää. Vaan asioita menneestä elämästäni, jotka ovat oman elämänsä välivaiheessa, siirtymässä joko ajasta ikuisuuteen tai jonkun toisen iloksi tulevaisuudessa. Enää olisi aika käydä ne tavarat läpi. Varastoprojektista voin kertoa lisää myöhemmin.



Asuttuani reilun vuoden omillani törmäsin netissä sattumalta kirjaan nimeltä KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika.  Aluksi en kiinnittänyt kirjaan varsinaisesti huomiota. Se vain pisti silmääni päivittäisen Facebookin selailuni lomassa, jossain lukuisista keskusteluista. Tästä välinpitämättömästä selailusta hieman myöhemmin, törmäsin kyseiseen kirjaan uudestaan Facebookin kirpputorilla. Joku myi kirjaa todella edullisesti ja päätin ostaa sen, koska juuri silloin muistin keskustelut kyseisestä kirjasta. Kirjaa ja sen metodia oltiin ylistetty ympäri nettiä, joten päätin lukea sen mielenkiinnosta. Olin kuitenkin hiukan skeptinen sen toimivuudesta, koska olinhan juuri tituleerannut itseäni hamsteriksi.

Kirja kuitenkin mullisti elämäni täysin. Luin kirjan aivan ennätysajassa loppuun, koska se oli niin mielenkiintoinen ja hyvin tehty. Kirjan lukeminen todella avasi silmiäni. Ei vain näkemään tavaran paljoutta, vaan myös tunnistamaan oman elämäni realiteetit eli toisin sanoen mahdolliset ilon ja surun aiheet. Se sai ajattelemaan omaa toimintaani erilaisissa elämäntilanteissa, sitä mitä todella haluan ja mitä iloa tuottavia asioita minulta mahdollisesti puuttuu elämästä. Kirja sai myös ajattelemaan syvällisesti itse tavaramäärää ja sitä mistä nämä kaikki toimintatavat mahdollisesti johtuvat. Voin kertoa tästä ja maritusprojektistani lisää myöhemmin.

Metodit "jos et ole käyttänyt sitä vuoteen, heitä se pois", eivät tuntuneet kovin luontevilta minulle. Ajatus siitä, että minun täytyisi todella odottaa vuosi nähdäkseni käytänkö jotain tavaraa vai en, on todella raskasta. On totta, että osan tavaroista voi heittää pois siltä istumalta, mutta ei läheskään kaikkea. Tällainen metodi olisi jatkuva eikä sen aikana tulisi sen kummemmin pohdittua asioiden syvällisempää merkitystä. KonMari-metodissa tämä taas oli mahdollista ja siksi koin sen mullistaneen elämäni.

Jos olet kiinnostunut lukemaan kyseisen kirjan, niin lue alla oleva teksti pohjustukseksi:
Kirjan on kirjoittanut japanilainen Marie Kondo, joka on perehtynyt tavaroiden järjestämiseen jo 15-vuotiaasta lähtien. KonMari-metodin ideana on siis säilyttää kaikki iloa tuottavat tavarat ja luopua kaikesta, jotka eivät jostain syystä enää tuota itselle iloa. Karsinta tehdään mahdollisimman nopealla aikataululla, jotta saadaan aikaan pysyvä muutos.

Read more ➤