Kuinka marittaa koti viikossa?

Koko elämän kattava projektini alkoi, luonnollisesti, kirjan lukemisella. Tällaisena aivopyörteiden omaavana yksilönä koin pinkin (ensimmäisen) kirjan enemmän omakseni, koska siinä pohditaan asioita ja tavaran merkitystä omaan elämään syvällisemmin. Vaalea (toinen) kirja taasen on oikeastaan vain pintaraapaisu aiheesta, sellainen ohjekirja kuvineen.

Jos sinua ei siis kiinnosta sen syvällisemmin pohtia tavaroiden merkitystä elämässäsi tai lukea siitä, kuinka juuri ne lapsellisen söpöt Nalle Puh -sukat tuovat iloa elämääsi, vaan haluat ryhtyä suoraan toimintaan, lue vain vaalea kirja. Jos sinua sen sijaan kiinnostaa tutkiskella materian merkitystä elämässäsi, lue pinkki kirja. Tai oikeastaan, lue molemmat. Vaalea kirja on hyvää kertausta pinkille. Se vastaa myös hyvin kysymyksiin mitä pinkin kirjan jälkeen jäi. Meitä kaikkia varmasti kummastuttaa ajatus öljyisen ruuvimeisselin tai jatkuvasti sotkeutuvan elektroniikkalaitteen latauskaapelin säilyttämisestä. Eiväthän ne tuota millään tasolla iloa (Eipä!). Tällaisiin kysymyksiin saa vastauksen vain lukemalla vaalean kirjan.



Heti pinkin kirjan luettuani sain aivan järkyttävää boostia heittää kaikki turha ja iloa tuottamaton tavara menemään. En ollut koskaan aiemmin kokenut mitään vastaavaa. Jostain syystä se huvitti minua yhtenään. Miten kirjan lukeminen sai minussa aikaan tällaisen reaktion? Ehkä olin lukenut sitä yhtäjaksoisesti niin intensiivisesti, että lukemisen jälkeen jo tavallaan tiesin mitä tekisin seuraavaksi. Tai ainakin melkein. En oikein tiennyt mistä aloittaa tai miten ryhmittelisin järkevästi kaikki tavarani. Onneksi törmäsin Facebookin Konmari Suomi -ryhmässä listaan, jossa oli kategorioitu erittäin järkevästi maritusprojektiini tarvitsemat ryhmät. Kiitos siitä kuuluu sinulle Maija Ulanen!

Kirjan mukaan tavarat kannattaa käydä läpi seuraavassa järjestyksessä:

• Vaatteet
• Kirjat
• Paperit
• Sekalaiset tavarat (komono)
• Muistoesineet ja tunteisiin vetoavat tavarat

Tällaisenaan kategoriointi on selvästi liian laaja. Suosittelen siis pilkkomaan jokaisen kategorian pienempiin osiin, kuten vaatteet ylä- ja alaosiin ja ottaa kirjat kategoriaan mukaan mm. lehdet. Aivan kuten Maijakin on listassaan tehnyt. Tämä helpottaa maritusprojektia hurjasti, kun ei tarvitse kantaa lattialle kerralla valtavaa määrää tavaraa. Etenin siis itsekin kirjan suositusten (lähinnä siis, Maijan, listan) mukaan,

Vaatteet kategoria oli minulle verrattain helppo. Olinhan jo kirjan lukemisen aikana mietiskellyt mitä vaatteita omistan ja mistä luultavasti tahdon jo luopua. Epämukavan tuntuiset ja pienet vaatteet saivat kuulla kiitokset sekä hyvästit saman tien. Muiden kohdalla mietin tarkkaan tuottavatko ne enää minulle iloa. No eivät tuottaneet. Siis läheskään kaikki. Vaatekaappini sai kokea aikamoisen ryöpytyksen ja se tyhjenikin kerralla vajaa kymmenisen säkillistä tavaraa. Siinä kohtaa mielessäni kävi ajatukset siitä kuinka helppoa ja hauskaa tämä onkaan. Saan asuntoni ennätysajassa pirskahtelevaksi pesäksi. Ehei! Kuules Mirella, odotas vaan.

Kirjat kategoria meni siinä samassa imussa. Hommaan oli suuri into ja tavarat saivat kyytiä (ei kirjaimellisesti, edelleen lausuin kiitokset ja hyvästit jokaiselle sekä asettelin nätisti kasseihin). Tässä kategoriassa minulla ei ollut valtavasti tavaraa, joten lähtöpassit sai ehkä pari kassillista.

No niin. Sitten päästäänkin itse pirulaiseen. Paperit. Välttelin tätä kategoriaa pitkääääääään (tai no minulle pitkään, ei kai muutama päivä oikeasti ole mitään tässä projektissa). En jaksanut millään tarttua tähän kategoriaan, koska tiesin kaappieni kätköissä olevan valtavasti paperiroskaa. Siis oikeasti roskaa. Olinhan säilyttänyt kaikki mahdolliset paperit, mitä tuskin kukaan tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan (enkä nyt tarkoita vain vanhoja kuitteja, vaan myös turhia mainoksia ym.).

Eräs päivä vain päätin ottaa härkää sarvista ja käydä läpi kategorian paperit. Niiden läpikäyminen sujui yllättävän jouhevasti, koska roskan ja tärkeän paperin eron näki yhdellä silmäyksellä. Tämän kategorian kohdalla luistin kiitoksista ja hyvästeistä. Tai no kyllähän minä hyvästelin paperiroskan: ruttasin ja heitin kylmästi roskiin. "Hyvästi typerä paperi, joka täytit kaappejani vuositolkulla! En todellakaan kaipaa sinua enää." Tällaiset paperit eivät koskaan tuoneet minulle iloa, enkä edelleenkään ymmärrä miksi olin niitä säilyttänyt. Sallin siis itseni olla hieman vihainen kaikelle roskalle ja vähän myös itselleni, minähän tähän kaikkeen roskaan olin syyllinen. Ei kukaan muu.

Papereiden seassa oli myös lapsuuden piirustuksiani ja askarteluja. En halunnut laittaa niitä syrjään myöhempää kategoriaa varten, joten kävin ne läpi saman tien. Suurimman osan heitin roskiin, koska ne olivat niin huonokuntoisia, enkä edes muistanut niiden olemassa oloa. Heh, eli roskiin vaan!

Tässä vaiheessa projektiani tuli helpotus. Koin, että olin yli päässyt kaikki vaikeimmat vaiheet ja maaliviiva enää vain häämötti horisontissa. Siksi pidinkin tauon. Olin siistinyt kotiani valtavalla tarmolla ja yhtäjaksoisesti muutaman päivän. Olin ihan puhki. Lähdin muutamaksi päiväksi "evakkoon" mieheni luo, jotta saisin ajatukset pois päästäni ja saisin rentoutua hetkeksi. Alkuun se oli vaikeaa, koska tavarat olivat mieheni luona sikin sokin. Aloinkin järjestellä niitä, kunnes tajusin, ettei minun tarvitse. Tärkeintä on, että saan ensin oman projektini päätökseen ja sitten voin auttaa miestäni, jos hän niin haluaa.

Muutaman päivän taukoilun jälkeen, olin taas tarmoa täynnä ja valmis jatkamaan projektiani. Seuraavana olikin vuorossa sekalaiset tavarat. Aloittaessani tämän kategorian siistimisen, en noudattanut kirjan oppia "järjestele kategorian, älä paikan mukaan". Tämä johtuu siitä, että minulla oli ns. välietappi, tai ennemminkin pieni palkinto. Olin hommannut uuden kirjahyllyn ja lupasin itselleni, että saan koota sen vasta, kun olen siistinyt edellisen. Kävin siis vanhan kirjahyllyn ensin läpi. Kirjahyllyssäni oli mm. kosmetiikkatuotteita, kynttilöitä sekä koriste-esineitä. Nämä kävin läpi kategorioittain ja vastaantulevat roskat heitin luonnollisesti roskiin kiittelemättä.

Sain siis nopeasti siistittyä kirjahyllyni, koska minulla oli motivaattori. Tämän motivaattorin (uuden kirjahyllyn, jos joku tipahti jo kärryiltä) myötä sain lisää boostia jatkaa projektiani. Kävin siis rennolla tahdilla läpi komono kategoriaa. 

Ainoa mihin en ole koskenut, on keittiö. Sen kuivakaappi, maustehylly, ruoanlaittovälineet sekä aterimet. Minulla on keittiössä suhteellisen vähän tavaraa. En siis koe omistani turhaa ja iloa tuottamatonta tavaraa näiden osalta. Tämä osio kuitenkin pyörii yhtenään takaraivossa, joten aion jatkossa sen tsekata. Sieltä kuitenkin irtoaa pussi, ellei toinenkin, jos jonkinlaista ryyniä tai jauhoa poisheitettäväksi. Nyt, kun sanoin tuon ääneen, tuli pakottava tarve käydä tämäkin osio läpi. Ehkä sitten, kun olen taas kotona.

Yksi (viimeinen) osio, mikä minulta myös uupuu, on varasto, Halusin ottaa sen omaksi projektiseen, enkä sotkea sitä lainkaan asuntooni. Tällä hetkellä koen sen olevan irrallinen osa omine tavaroineen. Kuin oma pieni koti. Siellä olevat tavarat ovat lähinnä muistoesineitä, vauvakirjoja ja teiniajan salaisia päiväkirjoja. Käyn ne läpi, kun koen aikani oikeaksi.

Asuntoni osalta uskon olevani siis valmis. Asuntoni on konmaritettu. Oman maritusprojektini suoritin noin viikossa. Kaiken kaikkiaan pienestä, 31 neliön, kaksiostani lähti laskujeni mukaan reilu 20 kassillista tavaraa. Voin kertoa myöhemmin mitä tein tavaroille, joista päätin luopua. Tällä hetkellä minulla on suhteellisen vapautunut olo. Tavarat ovat järjestyksessä ja tiedän mistä mikäkin tavara löytyy. Jokaiselle on paikkansa kotipesässäni. Jokainen tavara on arvokas.

Haluan kiittää tämän projektin onnistumisesta suuresti Marie Kondoa, joka mahdollisti tämän valtavan ajatustyöni tavaramäärää kohtaan. Tämän jälkeen erittäin suuressa roolissa oli mieheni, Joona, joka toimi projektini fyysisenä voimana, jaksoi jatkuvasti olla tukena ja tsempata vaikeina hetkinä. Kiitoksen ansaitsee myös jokainen konmaritukseen sekä yleisesti järjestykseen liittyvä ryhmä Facebookissa, joissa olen jäsenenä. Niistä olen ammentanut runsaasti ideoita ja energiaa loppuunsaattaa tämä projekti.

Postauksen kuvat omistaa Maija Ulanen.